Arviointi koskee periaatteessa yksilöllisiä työtehtäviä yhden työpäivän aikana . Jos taakan paino ja/tai asennot muuttuvat yksilöllisen työtehtävän aikana, on muodostettava keskiarvot. Jos joihinkin käsin tapahtuviin työtehtäviinsisältyy huomattavan erilaisia toimenpiteitä, ne on arvioitava ja dokumentoitava erikseen.

Kolme seuraavaa vaihetta ovat välttämättömiä arvioinnin kannalta:
1. Ajanarviointipisteiden määrittely,
2. Avaintekijöiden pisteiden määrittely ja
3. Arviointi.

Määriteltäessä luokituspisteitä on sallittua käyttää välivaiheita (interpolointi). Jos esim. esiintymistiheys on 40, ajanarviointipiste on 3.

Avaintekijämenetelmälomakkeen toimenpiteille, joihin sisältyy vetäminen ja työntäminen voi ladata tästä:

 Vuorovaikutteinen ATM-lomake toimenpiteille, joihin sisältyy vetäminen ja työntäminen (tiedosto, 692 kB)
Tämä vuorovaikutteinen lomake on mahdollista täyttää tietokoneella ja se laskee automaattisesti työtehtävään liittyvän riskiluvun. Tuloksen voi tallentaa tietokoneelle.

Muita hyödyllisiä asiakirjoja, jotka käsittelevät tätä menetelmää:

 Vuorovaikutteinen ATM-lomake toimenpiteille, joihin sisältyy vetäminen ja työntäminen (tiedosto, 274 kB)
Tätä lomaketta voidaan käyttää ilman tietokonetta paperi-kynäarviointia varten.

 Lyhyt oppitunti, joka sisältää esimerkkejä ja vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin (tiedosto, 1968 kB)
Tämä lyhyt oppitunti tarjoaa hyödyllisiä tietoja avaintekijämenetelmän soveltamisesta käytännössä, siinä annetaan arviointiesimerkkejä ja vastaukset usein esitettyihin kysymyksiin.

Huomio!
Tämä menetelmä soveltuu vain työympäristön orientoivaan arviointiin taakkojen vetämisessä ja työntämisessä. Siitä huolimatta perusteelliset tiedot arvioitavasta työtehtävästä ovat välttämättömät, kun määritellään aikalukema, massan lukema, kohdistamistarkkuus, nopeus, asento ja työympäristö. Jos tätä tietoa ei ole, arviointia ei saa tehdä. Karkeat arviot tai oletukset saavat aikaan vääriä tuloksia.

1. vaihe: Ajanarviointipisteiden määrittely

Ajanarviointipisteet määritellään taulukon perusteella erikseen sellaisten lyhyiden vetämis- ja työntämismatkojen osalta, joihin sisältyy säännöllisiä pysähdyksiä ja pitkien matkojen osalta:

• Kun on kyse lyhyistä matkoista, joihin sisältyy säännöllisiä pysähdyksiä, lähtökohdaksi otetaan toistumistiheys.
  
• Kun on kyse vetämisestä ja työntämisestä pitempiä matkoja kerrallaan, lähtökohdaksi otetaan matkan kokonaispituus.
  

Yksittäisen matkan 5 metrin raja-arvoa voidaan pitää karkeana arviona. Epävarmoissa tilanteissa on tehtävä valinta sen pohjalta, kumpi esiintyy useammin: aloitus ja keskeytys vai pitkitetty työntäminen.

2. vaihe: Massan, kohdistustarkkuuden, asennon ja työolosuhteiden luokituspisteiden määrittely

2.1 Liikutettava massa

Määritelmä tehdään taulukon pohjalta ottaen huomioon liikutettava taakka (kuljetusvälineen ja taakan paino) ja kuljetusmenetelmä (teollinen vaunu, apuväline). Pyörällisiä kärryjä, joissa ei ole työntötankoa, käytetään erittäin usein. Erottelu tehdään ohjattavien pyörien ja kiinteiden pyörien välillä.
Jos yksittäisen työtehtävän aikana käsitellään erilaisia taakkoja, voidaan muodostaa keskiarvo. Vertailutarkoituksessa on mahdollista käyttää myös taakan huippuarvoja. Perustana on kuitenkin pidettävä näiden huippujen pienempää esiintymistiheyttä eikä kokonaisesiintymistiheyttä.

2.2 Kohdistustarkkuus ja liikkeen nopeus

Määritelmä tehdään taulukon perusteella. Nopeus ”nopea” vastaa normaalia kävelyvauhtia. Jos poikkeustapauksissa on kyse selvästi suuremmista nopeuksista, taulukkoa voidaan laajentaa tarpeen mukaan ja luvuksi voidaan antaa 4 tai 8. Interpoloinnit ovat sallittuja.

2.3 Asento

Asennon luokituspisteet määritellään taulukon piktogrammien mukaisesti. Tyypillisiä asentoja taakkojen käsittelyn aikanaon käytettävä yksilöllistä toimenpidettä varten. Jos työn aikana otetaan erilaisia asentoja, on mahdollista muodostaa keskiarvo asennon luokituspisteistä arvioitavaa tehtävää varten.

2.4 Työolosuhteet

Työolosuhteiden luokituspisteiden määrittämiseksi on käytettävä suurimman osan ajasta vallitsevia olosuhteita. Satunnaista epämukavuutta, jolla ei ole vaikutusta turvallisuuden kannalta, ei oteta huomioon.

3. vaihe: Arviointi

Jokainen tehtävä arvioidaan toimenpiteeseen liittyvän riskiluvun perusteella (lasketaan lisäämällä avaintekijöiden luokituspisteet toisiinsa ja kertomalla ne ajanluokituspisteiden kanssa). Jos naiset suorittavat työtehtävän, luokituspisteet kerrotaan tekijällä 1,3. Näin otetaan huomioon se seikka, että naisten suorituskyky on noin 2/3 miesten suorituskyvystä.

• Arvioinnin perustana on terveyden vahingoittumisen todennäköisyys. Vahingoittumisen luonnetta ja määrää ei ole luokiteltu tarkemmin. Huomioon otetaan biomekaaniset ja fysiologiset toimintamekanismit yhdessä annosmallien kanssa. Lähtökohtana on se, että tuki- ja liikuntaelinten sisäinen rasitus riippuu olennaisesti tarvittavasta fyysisestä ponnistuksesta. Liikutettavan kohteen paino, kiihdytysarvot ja lattian pinnan vastus määrittävät tämän fyysisen ponnistuksen. Huonot asennot ja taakan liikuttamisen pidentynyt kesto ja/tai esiintymistiheyden kasvu lisäävät sisäistä kuormitusta.
  On noudatettava ohjeita, jotka annetaan lomakkeen 2. sivulla olevassa harmaassa ruudussa.
  
• Arvoinnin yhteenveto on vaikeaa joidenkin käsin tapahtuvien käsittelytehtävien osalta, koska ne ylittävät tämän orientaatioanalyysin alan. Ne edellyttävät yleensä kattavampia riskien arviointimenettelyjä.
  
• Muutostarpeet
  Riskien arviointi tarjoaa välittömät todisteet muutosten tarpeista ja lähestymistavasta. Periaatteessa on poistettava syyt, jotka aiheuttavat korkeat luokituspisteet. Niitä ovat erityisesti:
  
  
  
  • jos on kyse ajanarviointipisteistä, organisatoriset säännökset,
    
  • jos on kyse massan suurista luokituspisteistä, taakan painon alentaminen tai sopivien teollisuusvaunujen käyttö,
    
  • jos on kyse liikkeen nopeuden tai kohdistustarkkuuden suurista luokituspisteistä, pyöränohjainten ja pysäyttimien käyttö tai työkuormituksen vähentäminen
    
  • jos on kyse asennon suurista luokituspisteistä, työpaikan parempi organisointi.
    
  • Työolosuhteiden on aina oltava "hyvät".